UV-säteilyä on kolmea eri päätyyppiä. Otsonikerros imee kaikkein vaarallisimmat UVC-säteet. Jäljelle jäävillä UVA- ja UVB-säteillä on kummallakin omat vaikutuksensa ihmiskehoon.
UVA (400–315 nanometriä)
UVA-säteily ei aiheuta ihon palamista, minkä vuoksi sitä ei aiemmin otettu huomioon ihosyövän aiheuttajana. Uusi tutkimus on kuitenkin osoittanut UVA-säteiden ja ihosyövän välisen yhteyden.
Pitkäaaltoiset UVA-säteet tunkeutuvat ihon alempiin kerroksiin, jossa ne tuottavat syvän rusketuksen. Ne vaurioittavat tukikudoksia ja aiheuttavat ennenaikaista vanhenemista, ryppyjä ja ihon sävyn samenemista.
UVB (315–280 nanometriä)
Suurin osa maan ilmakehään saapuvasta UVB-säteilystä pysähtyy otsonikerrokseen. Otsonikerroksen oheneminen on kuitenkin johtanut siihen, että aiempaa enemmän UVB-säteitä saapuu maahan asti.
Lyhytaaltoiset UVB-säteet tunkeutuvat ihon ylimpiin kerroksiin vahingoittaen DNA:ta ja aiheuttaen puolustusreaktiona ihon ruskettumisen. Epidermiksen (orvaskesi) ja dermiksen (verinahka) rajalla olevat pigmenttisolut, melanosyytit, muodostavat rusketuksen aikaansaavan ruskean pigmentin, melaniinin.Tämä pigmentti siirtyy epidermiksessä oleviin keratinosyytteihin.
Jos UVB-säteiden määrä on liian voimakas, iho palaa ja ärtyy. Punoitus on ihosolujen hälytysmerkki, jonka jälkeen nämä samat solut käynnistävät korjaamisprosessin.
Mitä useammin ja intensiivisemmin iho palaa auringossa, sitä useammin tämä prosessi ilmenee, mikä lisää ihon virheiden ja poikkeamien riskiä. Pitkällä aikavälillä tämä voi johtaa geneettisiin muutoksiin, krooniseen ihovaurioon, syövän esiasteisiin ja lopulta itse syöpään.
UV-indeksi
UV-indeksi on kansainvälinen, tieteellisesti määritetty auringon ultraviolettisäteilyn mittari. Sitä käytetään kuvaamaan auringon voimakkuutta tietyssä paikassa tiettynä aikana. Indeksin asteikko on 1–11. Mitä korkeammalla tasolla indeksi on, sitä suurempi on ihovaurion riski.
